aallottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä aallota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aallottava aallottavat
genetiivi aallottavan aallottavien
(aallottavain)
partitiivi aallottavaa aallottavia
akkusatiivi aallottava; aallottavan aallottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aallottavassa aallottavissa
elatiivi aallottavasta aallottavista
illatiivi aallottavaan aallottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi aallottavalla aallottavilla
ablatiivi aallottavalta aallottavilta
allatiivi aallottavalle aallottaville
muut sijamuodot
essiivi aallottavana aallottavina
translatiivi aallottavaksi aallottaviksi
abessiivi aallottavatta aallottavitta
instruktiivi aallottavin
komitatiivi aallottavine

aallottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä aallottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aallottava aallottavat
genetiivi aallottavan aallottavien
(aallottavain)
partitiivi aallottavaa aallottavia
akkusatiivi aallottava; aallottavan aallottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aallottavassa aallottavissa
elatiivi aallottavasta aallottavista
illatiivi aallottavaan aallottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi aallottavalla aallottavilla
ablatiivi aallottavalta aallottavilta
allatiivi aallottavalle aallottaville
muut sijamuodot
essiivi aallottavana aallottavina
translatiivi aallottavaksi aallottaviksi
abessiivi aallottavatta aallottavitta
instruktiivi aallottavin
komitatiivi aallottavine