aaltoilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaaltoilu (2)
- aaltoliikkeen jatkuminen, vallitseva aaltoliike
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑːlt̪oi̯lu/
- tavutus: aal‧toi‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aaltoilu | aaltoilut |
genetiivi | aaltoilun | aaltoilujen aaltoiluiden aaltoiluitten |
partitiivi | aaltoilua | aaltoiluita aaltoiluja |
akkusatiivi | aaltoilu; aaltoilun |
aaltoilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aaltoilussa | aaltoiluissa |
elatiivi | aaltoilusta | aaltoiluista |
illatiivi | aaltoiluun | aaltoiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aaltoilulla | aaltoiluilla |
ablatiivi | aaltoilulta | aaltoiluilta |
allatiivi | aaltoilulle | aaltoiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aaltoiluna | aaltoiluina |
translatiivi | aaltoiluksi | aaltoiluiksi |
abessiivi | aaltoilutta | aaltoiluitta |
instruktiivi | – | aaltoiluin |
komitatiivi | – | aaltoiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aaltoilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- aaltoilu Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet
muokkaa- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 2)