Katso myös: Aate
Wikipedia
Katso artikkeli Aate Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

aate (48-C)

  1. ideologia
  2. ajatus
  3. idea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑːt̪eˣ/
  • tavutus: aa‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aate aatteet
genetiivi aatteen aatteiden
aatteitten
partitiivi aatetta aatteita
akkusatiivi aate;
aatteen
aatteet
sisäpaikallissijat
inessiivi aatteessa aatteissa
elatiivi aatteesta aatteista
illatiivi aatteeseen aatteisiin
aatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aatteella aatteilla
ablatiivi aatteelta aatteilta
allatiivi aatteelle aatteille
muut sijamuodot
essiivi aatteena aatteina
translatiivi aatteeksi aatteiksi
abessiivi aatteetta aatteitta
instruktiivi aattein
komitatiivi aatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aattee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aatet-

Etymologia

muokkaa

1850-luvulla käyttöön otettu uudissana[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aatehistoria, aatekilpailu, aatemaailma, aaterakennelma, aatesisar, aatesuunta, aatetoveri, aateveli, aatevirtaus, heimoaate, kansallisuusaate, olympia-aate, osuuskunta-aate, osuustoiminta-aate, periaate, perusaate, raittiusaate, rauhanaate, suomalaisuusaate, työväenaate, valistusaate, vallankumousaate, vapaudenaate

Aiheesta muualla

muokkaa
  • aate Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.