aavistava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä aavistaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aavistava aavistavat
genetiivi aavistavan aavistavien
(aavistavain)
partitiivi aavistavaa aavistavia
akkusatiivi aavistava; aavistavan aavistavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aavistavassa aavistavissa
elatiivi aavistavasta aavistavista
illatiivi aavistavaan aavistaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi aavistavalla aavistavilla
ablatiivi aavistavalta aavistavilta
allatiivi aavistavalle aavistaville
muut sijamuodot
essiivi aavistavana aavistavina
translatiivi aavistavaksi aavistaviksi
abessiivi aavistavatta aavistavitta
instruktiivi aavistavin
komitatiivi aavistavine