Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aberraatio (3)

  1. (eläintiede) muuntuma, erikoinen tai omituinen muoto; harhamuunnos; lajin muunnos, jolla ei ole esimerkiksi alalajin statusta
  2. (optiikka) linssin tai peilin ominaisuus, joka saa kohteen kuvautumaan väärään paikkaan
  3. (tähtitiede) tähden aseman näennäinen muutos
  4. (lääketiede) kudoksen, elimen tai psyykkisten toimintojen poikkeaminen normaalista.
  5. ajatusvirhe

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aberraatio aberraatiot
genetiivi aberraation aberraatioiden
aberraatioitten
partitiivi aberraatiota aberraatioita
akkusatiivi aberraatio;
aberraation
aberraatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi aberraatiossa aberraatioissa
elatiivi aberraatiosta aberraatioista
illatiivi aberraatioon aberraatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aberraatiolla aberraatioilla
ablatiivi aberraatiolta aberraatioilta
allatiivi aberraatiolle aberraatioille
muut sijamuodot
essiivi aberraationa aberraatioina
translatiivi aberraatioksi aberraatioiksi
abessiivi aberraatiotta aberraatioitta
instruktiivi aberraatioin
komitatiivi aberraatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aberraatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa