aberraatio

Suomi

aberraatio (3)

(eläintiede) muuntuma, erikoinen tai omituinen muoto; harhamuunnos; lajin muunnos, jolla ei ole esimerkiksi alalajin statusta
(optiikka) linssin tai peilin ominaisuus, joka saa kohteen kuvautumaan väärään paikkaan
(tähtitiede) tähden aseman näennäinen muutos
(lääketiede) kudoksen, elimen tai psyykkisten toimintojen poikkeaminen normaalista.
ajatusvirhe

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aberraatio	aberraatiot
genetiivi	aberraation	aberraatioiden aberraatioitten
partitiivi	aberraatiota	aberraatioita
akkusatiivi	aberraatio; aberraation	aberraatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	aberraatiossa	aberraatioissa
elatiivi	aberraatiosta	aberraatioista
illatiivi	aberraatioon	aberraatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aberraatiolla	aberraatioilla
ablatiivi	aberraatiolta	aberraatioilta
allatiivi	aberraatiolle	aberraatioille
muut sijamuodot
essiivi	aberraationa	aberraatioina
translatiivi	aberraatioksi	aberraatioiksi
abessiivi	aberraatiotta	aberraatioitta
instruktiivi	–	aberraatioin
komitatiivi	–	aberraatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aberraatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. eläintiede

2. optiikka

3. tähtiede