Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

abiturientti (5-C)

Katso artikkeli Abiturientti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. lukion viimeisen vuoden opiskelija

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi abiturientti abiturientit
genetiivi abiturientin abiturienttien
(abiturienttein)
partitiivi abiturienttia abiturientteja
akkusatiivi abiturientti;
abiturientin
abiturientit
sisäpaikallissijat
inessiivi abiturientissa abiturienteissa
elatiivi abiturientista abiturienteista
illatiivi abiturienttiin abiturientteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi abiturientilla abiturienteilla
ablatiivi abiturientilta abiturienteilta
allatiivi abiturientille abiturienteille
muut sijamuodot
essiivi abiturienttina abiturientteina
translatiivi abiturientiksi abiturienteiksi
abessiivi abiturientitta abiturienteitta
instruktiivi abiturientein
komitatiivi abiturientteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo abiturienti-
vahva vartalo abiturientti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • Abitur, saksaa 'loppukokeet koulujen päättyessä', alkuperä latinankielen abire ('lähteä'), sanasta 'abeo' ('mennä', 'lähteä'), sanoista 'ab' (“jostakin", "pois”) + '' (“mennä”).

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa