abrogaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaabrogaatio (3)
- (oikeustiede) lain tai asetuksen kumoaminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | abrogaatio | abrogaatiot |
genetiivi | abrogaation | abrogaatioiden abrogaatioitten |
partitiivi | abrogaatiota | abrogaatioita |
akkusatiivi | abrogaatio; abrogaation |
abrogaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | abrogaatiossa | abrogaatioissa |
elatiivi | abrogaatiosta | abrogaatioista |
illatiivi | abrogaatioon | abrogaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | abrogaatiolla | abrogaatioilla |
ablatiivi | abrogaatiolta | abrogaatioilta |
allatiivi | abrogaatiolle | abrogaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | abrogaationa | abrogaatioina |
translatiivi | abrogaatioksi | abrogaatioiksi |
abessiivi | abrogaatiotta | abrogaatioitta |
instruktiivi | – | abrogaatioin |
komitatiivi | – | abrogaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | abrogaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- latinan kielestä
Käännökset
muokkaa1. lain tai asetuksen kumoaminen
|
|