abstraktistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaabstraktistuminen (38)
- teonnimi verbistä abstraktistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | abstraktistuminen | abstraktistumiset |
| genetiivi | abstraktistumisen | abstraktistumisten abstraktistumisien |
| partitiivi | abstraktistumista | abstraktistumisia |
| akkusatiivi | abstraktistuminen; abstraktistumisen |
abstraktistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | abstraktistumisessa | abstraktistumisissa |
| elatiivi | abstraktistumisesta | abstraktistumisista |
| illatiivi | abstraktistumiseen | abstraktistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | abstraktistumisella | abstraktistumisilla |
| ablatiivi | abstraktistumiselta | abstraktistumisilta |
| allatiivi | abstraktistumiselle | abstraktistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | abstraktistumisena (abstraktistumisna) |
abstraktistumisina |
| translatiivi | abstraktistumiseksi | abstraktistumisiksi |
| abessiivi | abstraktistumisetta | abstraktistumisitta |
| instruktiivi | – | abstraktistumisin |
| komitatiivi | – | abstraktistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | abstraktistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
abstraktistumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi abstraktistua + johdin -minen