adjunkti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaadjunkti (5)
- (kielitiede) adverbiaali, jonka poisjättäminen ei tee lauseesta kieliopillisesti vajaata
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | adjunkti | adjunktit |
genetiivi | adjunktin | adjunktien (adjunktein) |
partitiivi | adjunktia | adjunkteja |
akkusatiivi | adjunkti; adjunktin |
adjunktit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | adjunktissa | adjunkteissa |
elatiivi | adjunktista | adjunkteista |
illatiivi | adjunktiin | adjunkteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | adjunktilla | adjunkteilla |
ablatiivi | adjunktilta | adjunkteilta |
allatiivi | adjunktille | adjunkteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | adjunktina | adjunkteina |
translatiivi | adjunktiksi | adjunkteiksi |
abessiivi | adjunktitta | adjunkteitta |
instruktiivi | – | adjunktein |
komitatiivi | – | adjunkteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | adjunkti- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. valinnainen adverbiaali, jonka poisjättäminen ei tee lauseesta kieliopillisesti vajaata
|
Aiheesta muualla
muokkaa- adjunkti Tieteen termipankissa