adjunkti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
adjunkti (5)
- (kielitiede) adverbiaali, jonka poisjättäminen ei tee lauseesta kieliopillisesti vajaata
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | adjunkti | adjunktit |
| genetiivi | adjunktin | adjunktien (adjunktein) |
| partitiivi | adjunktia | adjunkteja |
| akkusatiivi | adjunkti; adjunktin |
adjunktit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | adjunktissa | adjunkteissa |
| elatiivi | adjunktista | adjunkteista |
| illatiivi | adjunktiin | adjunkteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | adjunktilla | adjunkteilla |
| ablatiivi | adjunktilta | adjunkteilta |
| allatiivi | adjunktille | adjunkteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | adjunktina | adjunkteina |
| translatiivi | adjunktiksi | adjunkteiksi |
| abessiivi | adjunktitta | adjunkteitta |
| instruktiivi | – | adjunktein |
| komitatiivi | – | adjunkteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | adjunkti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. valinnainen adverbiaali, jonka poisjättäminen ei tee lauseesta kieliopillisesti vajaata
|
Aiheesta muualla muokkaa
- adjunkti Tieteen termipankissa