adjutantti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- upseeri, joka avustaa ylempiarvoista upseeria tai muuta johtajaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑdjuˌt̪ɑnt̪ːi/
- tavutus: ad‧ju‧tant‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | adjutantti | adjutantit |
| genetiivi | adjutantin | adjutanttien (adjutanttein) |
| partitiivi | adjutanttia | adjutantteja |
| akkusatiivi | adjutantti; adjutantin |
adjutantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | adjutantissa | adjutanteissa |
| elatiivi | adjutantista | adjutanteista |
| illatiivi | adjutanttiin | adjutantteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | adjutantilla | adjutanteilla |
| ablatiivi | adjutantilta | adjutanteilta |
| allatiivi | adjutantille | adjutanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | adjutanttina | adjutantteina |
| translatiivi | adjutantiksi | adjutanteiksi |
| abessiivi | adjutantitta | adjutanteitta |
| instruktiivi | – | adjutantein |
| komitatiivi | – | adjutantteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | adjutanti- | |
| vahva vartalo | adjutantti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- Latinan sanasta adiūtō, joka on frekventatiivimuoto sanan adiuvō (”avustaa”).
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- adjutantti Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet
muokkaa- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 5-C)