aggregointi

Suomi

aggregointi (5-J)

(tilastotiede) se, että aggregoidaan; pienemmille havaintoyksiköille laskettujen tunnuslukujen yhdistämistä tai summaamista laajempien havaintoyksiköiden tasolle; aggregaatin muodostaminen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aggregointi	aggregoinnit
genetiivi	aggregoinnin	aggregointien (aggregointein)
partitiivi	aggregointia	aggregointeja
akkusatiivi	aggregointi; aggregoinnin	aggregoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	aggregoinnissa	aggregoinneissa
elatiivi	aggregoinnista	aggregoinneista
illatiivi	aggregointiin	aggregointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aggregoinnilla	aggregoinneilla
ablatiivi	aggregoinnilta	aggregoinneilta
allatiivi	aggregoinnille	aggregoinneille
muut sijamuodot
essiivi	aggregointina	aggregointeina
translatiivi	aggregoinniksi	aggregoinneiksi
abessiivi	aggregoinnitta	aggregoinneitta
instruktiivi	–	aggregoinnein
komitatiivi	–	aggregointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	aggregoinni-
vahva vartalo	aggregointi-
konsonantti- vartalo	-

1. tilastotieteessä