ahdisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaahdisteleminen (38)
- teonnimi verbistä ahdistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ahdisteleminen | ahdistelemiset |
genetiivi | ahdistelemisen | ahdistelemisten ahdistelemisien |
partitiivi | ahdistelemista | ahdistelemisia |
akkusatiivi | ahdisteleminen; ahdistelemisen |
ahdistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ahdistelemisessa | ahdistelemisissa |
elatiivi | ahdistelemisesta | ahdistelemisista |
illatiivi | ahdistelemiseen | ahdistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ahdistelemisella | ahdistelemisilla |
ablatiivi | ahdistelemiselta | ahdistelemisilta |
allatiivi | ahdistelemiselle | ahdistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ahdistelemisena (ahdistelemisna) |
ahdistelemisina |
translatiivi | ahdistelemiseksi | ahdistelemisiksi |
abessiivi | ahdistelemisetta | ahdistelemisitta |
instruktiivi | – | ahdistelemisin |
komitatiivi | – | ahdistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ahdistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ahdistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi ahdistella + johdin -minen