aikuisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaikuisuus (40)
- se, että on aikuinen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aikuisuus | aikuisuudet |
genetiivi | aikuisuuden | aikuisuuksien |
partitiivi | aikuisuutta | aikuisuuksia |
akkusatiivi | aikuisuus; aikuisuuden |
aikuisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aikuisuudessa | aikuisuuksissa |
elatiivi | aikuisuudesta | aikuisuuksista |
illatiivi | aikuisuuteen | aikuisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aikuisuudella | aikuisuuksilla |
ablatiivi | aikuisuudelta | aikuisuuksilta |
allatiivi | aikuisuudelle | aikuisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aikuisuutena | aikuisuuksina |
translatiivi | aikuisuudeksi | aikuisuuksiksi |
abessiivi | aikuisuudetta | aikuisuuksitta |
instruktiivi | – | aikuisuuksin |
komitatiivi | – | aikuisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | aikuisuude- | |
vahva vartalo | aikuisuute- | |
konsonantti- vartalo |
aikuisuut- |
Etymologia
muokkaasanan aikuinen vartalosta aikuis- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on aikuinen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- aikuisuus Kielitoimiston sanakirjassa