ailahtelu

Suomi

Substantiivi

ailahtelu (2)

ailahteleminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ailahtelu	ailahtelut
genetiivi	ailahtelun	ailahtelujen ailahteluiden ailahteluitten
partitiivi	ailahtelua	ailahteluita ailahteluja
akkusatiivi	ailahtelu; ailahtelun	ailahtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	ailahtelussa	ailahteluissa
elatiivi	ailahtelusta	ailahteluista
illatiivi	ailahteluun	ailahteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ailahtelulla	ailahteluilla
ablatiivi	ailahtelulta	ailahteluilta
allatiivi	ailahtelulle	ailahteluille
muut sijamuodot
essiivi	ailahteluna	ailahteluina
translatiivi	ailahteluksi	ailahteluiksi
abessiivi	ailahtelutta	ailahteluitta
instruktiivi	–	ailahteluin
komitatiivi	–	ailahteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ailahtelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi ailahdella ((vahva) vokaalivartalo ailahtel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. ailahteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

ailahtelu Kielitoimiston sanakirjassa