Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ainutkertaisuus (40)

  1. se, että on ainutkertainen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ainutkertaisuus ainutkertaisuudet
genetiivi ainutkertaisuuden ainutkertaisuuksien
partitiivi ainutkertaisuutta ainutkertaisuuksia
akkusatiivi ainutkertaisuus;
ainutkertaisuuden
ainutkertaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ainutkertaisuudessa ainutkertaisuuksissa
elatiivi ainutkertaisuudesta ainutkertaisuuksista
illatiivi ainutkertaisuuteen ainutkertaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ainutkertaisuudella ainutkertaisuuksilla
ablatiivi ainutkertaisuudelta ainutkertaisuuksilta
allatiivi ainutkertaisuudelle ainutkertaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi ainutkertaisuutena ainutkertaisuuksina
translatiivi ainutkertaisuudeksi ainutkertaisuuksiksi
abessiivi ainutkertaisuudetta ainutkertaisuuksitta
instruktiivi ainutkertaisuuksin
komitatiivi ainutkertaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ainutkertaisuude-
vahva vartalo ainutkertaisuute-
konsonantti-
vartalo
ainutkertaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan ainutkertainen vartalosta ainutkertais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa