aistikkuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

aistikkuus (40)[1]

  1. se, että on aistikas

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑi̯st̪ikːuːs/
  • tavutus: ais‧tik‧kuus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aistikkuus aistikkuudet
genetiivi aistikkuuden aistikkuuksien
partitiivi aistikkuutta aistikkuuksia
akkusatiivi aistikkuus;
aistikkuuden
aistikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi aistikkuudessa aistikkuuksissa
elatiivi aistikkuudesta aistikkuuksista
illatiivi aistikkuuteen aistikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aistikkuudella aistikkuuksilla
ablatiivi aistikkuudelta aistikkuuksilta
allatiivi aistikkuudelle aistikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi aistikkuutena aistikkuuksina
translatiivi aistikkuudeksi aistikkuuksiksi
abessiivi aistikkuudetta aistikkuuksitta
instruktiivi aistikkuuksin
komitatiivi aistikkuuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan aistikas vartalosta aistikk- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40