aitominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaitominen (38)
- teonnimi verbistä aitoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aitominen | aitomiset |
| genetiivi | aitomisen | aitomisten aitomisien |
| partitiivi | aitomista | aitomisia |
| akkusatiivi | aitominen; aitomisen |
aitomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aitomisessa | aitomisissa |
| elatiivi | aitomisesta | aitomisista |
| illatiivi | aitomiseen | aitomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aitomisella | aitomisilla |
| ablatiivi | aitomiselta | aitomisilta |
| allatiivi | aitomiselle | aitomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aitomisena (aitomisna) |
aitomisina |
| translatiivi | aitomiseksi | aitomisiksi |
| abessiivi | aitomisetta | aitomisitta |
| instruktiivi | – | aitomisin |
| komitatiivi | – | aitomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aitomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aitomis- | |