aivoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaivoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä aivoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aivoitteleminen | aivoittelemiset |
genetiivi | aivoittelemisen | aivoittelemisten aivoittelemisien |
partitiivi | aivoittelemista | aivoittelemisia |
akkusatiivi | aivoitteleminen; aivoittelemisen |
aivoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aivoittelemisessa | aivoittelemisissa |
elatiivi | aivoittelemisesta | aivoittelemisista |
illatiivi | aivoittelemiseen | aivoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aivoittelemisella | aivoittelemisilla |
ablatiivi | aivoittelemiselta | aivoittelemisilta |
allatiivi | aivoittelemiselle | aivoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aivoittelemisena (aivoittelemisna) |
aivoittelemisina |
translatiivi | aivoittelemiseksi | aivoittelemisiksi |
abessiivi | aivoittelemisetta | aivoittelemisitta |
instruktiivi | – | aivoittelemisin |
komitatiivi | – | aivoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aivoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
aivoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi aivoitella + johdin -minen