ajaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaajaantuminen (38)
- teonnimi verbistä ajaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ajaantuminen | ajaantumiset |
| genetiivi | ajaantumisen | ajaantumisten ajaantumisien |
| partitiivi | ajaantumista | ajaantumisia |
| akkusatiivi | ajaantuminen; ajaantumisen |
ajaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajaantumisessa | ajaantumisissa |
| elatiivi | ajaantumisesta | ajaantumisista |
| illatiivi | ajaantumiseen | ajaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajaantumisella | ajaantumisilla |
| ablatiivi | ajaantumiselta | ajaantumisilta |
| allatiivi | ajaantumiselle | ajaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ajaantumisena (ajaantumisna) |
ajaantumisina |
| translatiivi | ajaantumiseksi | ajaantumisiksi |
| abessiivi | ajaantumisetta | ajaantumisitta |
| instruktiivi | – | ajaantumisin |
| komitatiivi | – | ajaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ajaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ajaantumis- | |