Katso myös: ajast’aika

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ajastaika (9-D)[1]

  1. (vanhentunut) vuosi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑjɑst̪ˌɑi̯kɑ/
  • tavutus: a‧jast‧ai‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ajastaika ajastajat
genetiivi ajastajan ajastaikojen
(ajastaikain)
partitiivi ajastaikaa ajastaikoja
akkusatiivi ajastaika;
ajastajan
ajastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi ajastajassa ajastajoissa
elatiivi ajastajasta ajastajoista
illatiivi ajastaikaan ajastaikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ajastajalla ajastajoilla
ablatiivi ajastajalta ajastajoilta
allatiivi ajastajalle ajastajoille
muut sijamuodot
essiivi ajastaikana ajastaikoina
translatiivi ajastajaksi ajastajoiksi
abessiivi ajastajatta ajastajoitta
instruktiivi ajastajoin
komitatiivi ajastaikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ajastaja-
vahva vartalo ajastaika-
konsonantti-
vartalo
-

Viitteet muokkaa

  1. ajastaika”. Kielitoimiston sanakirja. 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu. (Viitattu 22.2.2019)