ajattara

Suomi

Substantiivi

ajattara (11)

(mytologia) paha naispuolinen henkiolento tai peikko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ajattara	ajattarat
genetiivi	ajattaran	ajattarien ajattaroiden ajattaroitten (ajattarojen) (ajattarain)
partitiivi	ajattaraa	ajattaria ajattaroita (ajattaroja)
akkusatiivi	ajattara; ajattaran	ajattarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ajattarassa	ajattaroissa ajattarissa
elatiivi	ajattarasta	ajattaroista ajattarista
illatiivi	ajattaraan	ajattaroihin ajattariin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ajattaralla	ajattaroilla ajattarilla
ablatiivi	ajattaralta	ajattaroilta ajattarilta
allatiivi	ajattaralle	ajattaroille ajattarille
muut sijamuodot
essiivi	ajattarana	ajattaroina ajattarina
translatiivi	ajattaraksi	ajattaroiksi ajattariksi
abessiivi	ajattaratta	ajattaroitta ajattaritta
instruktiivi	–	ajattaroin ajattarin
komitatiivi	–	ajattarine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ajattara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Se saattaa liittyä verbeihin ajaa > ajattaa, joista on muita pahoja olentoja kuvaavia sanoja. Sana on myös liitetty suomalaisissa ja karjalaisissa loitsuissa esiintyvään Aattaraan. Nimitys Ajatar lienee oppitekoinen.^[1]

Käännökset

1. paha naispuolinen henkiolento tai peikko

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Viitteet

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.

[1] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.

[1]