Substantiivi

muokkaa

akkuna (12)[1]

  1. itämurteinen muoto sanasta "ikkuna"
    Saunassa oli pieni akkuna.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑkːunɑ/
  • tavutus: ak‧ku‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi akkuna akkunat
genetiivi akkunan akkunoiden
akkunoitten
(akkunain)
partitiivi akkunaa akkunoita
akkusatiivi akkuna;
akkunan
akkunat
sisäpaikallissijat
inessiivi akkunassa akkunoissa
elatiivi akkunasta akkunoista
illatiivi akkunaan akkunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi akkunalla akkunoilla
ablatiivi akkunalta akkunoilta
allatiivi akkunalle akkunoille
muut sijamuodot
essiivi akkunana akkunoina
translatiivi akkunaksi akkunoiksi
abessiivi akkunatta akkunoitta
instruktiivi akkunoin
komitatiivi akkunoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo akkuna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • akkuna Kielitoimiston sanakirjassa
  • akkuna Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 688 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

akkuna

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta akku

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12