akusto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
akusto (2)
- toisiinsa kytketyistä akuista koostuva tasavirtalähde
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑkust̪o/
- tavutus: a‧kus‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | akusto | akustot |
| genetiivi | akuston | akustojen akustoiden akustoitten |
| partitiivi | akustoa | akustoita akustoja |
| akkusatiivi | akusto; akuston |
akustot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | akustossa | akustoissa |
| elatiivi | akustosta | akustoista |
| illatiivi | akustoon | akustoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | akustolla | akustoilla |
| ablatiivi | akustolta | akustoilta |
| allatiivi | akustolle | akustoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | akustona | akustoina |
| translatiivi | akustoksi | akustoiksi |
| abessiivi | akustotta | akustoitta |
| instruktiivi | – | akustoin |
| komitatiivi | – | akustoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | akusto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. toisiinsa kytketyistä akuista koostuva tasavirtalähde
|
Aiheesta muualla muokkaa
- akusto Kielitoimiston sanakirjassa