alimitoittaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaalimitoittaminen (38)
- teonnimi verbistä alimitoittaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alimitoittaminen | alimitoittamiset |
| genetiivi | alimitoittamisen | alimitoittamisten alimitoittamisien |
| partitiivi | alimitoittamista | alimitoittamisia |
| akkusatiivi | alimitoittaminen; alimitoittamisen |
alimitoittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alimitoittamisessa | alimitoittamisissa |
| elatiivi | alimitoittamisesta | alimitoittamisista |
| illatiivi | alimitoittamiseen | alimitoittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alimitoittamisella | alimitoittamisilla |
| ablatiivi | alimitoittamiselta | alimitoittamisilta |
| allatiivi | alimitoittamiselle | alimitoittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alimitoittamisena (alimitoittamisna) |
alimitoittamisina |
| translatiivi | alimitoittamiseksi | alimitoittamisiksi |
| abessiivi | alimitoittamisetta | alimitoittamisitta |
| instruktiivi | – | alimitoittamisin |
| komitatiivi | – | alimitoittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | alimitoittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
alimitoittamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi alimitoittaa + johdin -minen