alkukielinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaalkukielinen (38) (ei vertailuasteita)
- sellainen, joka onalkukielellä kirjoitettu tai tehty
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑlkuˌkie̯linen/
- tavutus: al‧ku‧kie‧li‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | alkukielinen | alkukieliset |
genetiivi | alkukielisen | alkukielisten alkukielisien |
partitiivi | alkukielista | alkukielisia |
akkusatiivi | alkukielinen; alkukielisen | alkukieliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | alkukielisessa | alkukielisissa |
elatiivi | alkukielisesta | alkukielisista |
illatiivi | alkukieliseen | alkukielisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | alkukielisella | alkukielisilla |
ablatiivi | alkukieliselta | alkukielisilta |
allatiivi | alkukieliselle | alkukielisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | alkukielisena | alkukielisina |
translatiivi | alkukieliseksi | alkukielisiksi |
abessiivi | alkukielisetta | alkukielisitta |
instruktiivi | – | alkukielisin |
komitatiivi | – | alkukielisine |
Käännökset
muokkaa1. sellainen, joka onalkukielellä kirjoitettu tai tehty
|
Aiheesta muualla
muokkaa- alkukielinen Kielitoimiston sanakirjassa