alkukielinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
alkukielinen (38) (ei vertailuasteita)
- sellainen, joka onalkukielellä kirjoitettu tai tehty
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑlkuˌkie̯linen/
- tavutus: al‧ku‧kie‧li‧nen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | alkukielinen | alkukieliset |
| genetiivi | alkukielisen | alkukielisten alkukielisien |
| partitiivi | alkukielista | alkukielisia |
| akkusatiivi | alkukielinen; alkukielisen | alkukieliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alkukielisessa | alkukielisissa |
| elatiivi | alkukielisesta | alkukielisista |
| illatiivi | alkukieliseen | alkukielisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alkukielisella | alkukielisilla |
| ablatiivi | alkukieliselta | alkukielisilta |
| allatiivi | alkukieliselle | alkukielisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alkukielisena | alkukielisina |
| translatiivi | alkukieliseksi | alkukielisiksi |
| abessiivi | alkukielisetta | alkukielisitta |
| instruktiivi | – | alkukielisin |
| komitatiivi | – | alkukielisine |
Käännökset muokkaa
1. sellainen, joka onalkukielellä kirjoitettu tai tehty
|
Aiheesta muualla muokkaa
- alkukielinen Kielitoimiston sanakirjassa