allokoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaallokoiminen (38)
- teonnimi verbistä allokoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | allokoiminen | allokoimiset |
| genetiivi | allokoimisen | allokoimisten allokoimisien |
| partitiivi | allokoimista | allokoimisia |
| akkusatiivi | allokoiminen; allokoimisen |
allokoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | allokoimisessa | allokoimisissa |
| elatiivi | allokoimisesta | allokoimisista |
| illatiivi | allokoimiseen | allokoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | allokoimisella | allokoimisilla |
| ablatiivi | allokoimiselta | allokoimisilta |
| allatiivi | allokoimiselle | allokoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | allokoimisena (allokoimisna) |
allokoimisina |
| translatiivi | allokoimiseksi | allokoimisiksi |
| abessiivi | allokoimisetta | allokoimisitta |
| instruktiivi | – | allokoimisin |
| komitatiivi | – | allokoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | allokoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
allokoimis- | |