aloittelija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaloittelija (12)
- kokematon tai tottumaton henkilö; joku joka ei ole paljoa tehnyt kyseistä asiaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aloittelija | aloittelijat |
genetiivi | aloittelijan | aloittelijoiden aloittelijoitten (aloittelijain) |
partitiivi | aloittelijaa | aloittelijoita |
akkusatiivi | aloittelija; aloittelijan |
aloittelijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aloittelijassa | aloittelijoissa |
elatiivi | aloittelijasta | aloittelijoista |
illatiivi | aloittelijaan | aloittelijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aloittelijalla | aloittelijoilla |
ablatiivi | aloittelijalta | aloittelijoilta |
allatiivi | aloittelijalle | aloittelijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aloittelijana | aloittelijoina |
translatiivi | aloittelijaksi | aloittelijoiksi |
abessiivi | aloittelijatta | aloittelijoitta |
instruktiivi | – | aloittelijoin |
komitatiivi | – | aloittelijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aloittelija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaajohdettu suomen kielen verbistä aloitella
Käännökset
muokkaa1. kokematon tai tottumaton henkilö; joku joka ei ole paljoa tehnyt kyseistä asiaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- aloittelija Kielitoimiston sanakirjassa