Adverbi

muokkaa

andante

  1. (musiikki) käyden

Substantiivi

muokkaa

andante (8)

  1. (musiikki) sanallinen tempomerkintä, joka ilmaisee tasaista rauhallista, suunilleen normaalin valtimosykkeen (noin 80–100 iskua minuutissa) nopeutta
  2. (musiikki) sonaatin, sinfonian yms. andantetempoinen osa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi andante andantet
genetiivi andanten andantejen
(andantein)
partitiivi andantea andanteja
akkusatiivi andante;
andanten
andantet
sisäpaikallissijat
inessiivi andantessa andanteissa
elatiivi andantesta andanteista
illatiivi andanteen andanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi andantella andanteilla
ablatiivi andantelta andanteilta
allatiivi andantelle andanteille
muut sijamuodot
essiivi andantena andanteina
translatiivi andanteksi andanteiksi
abessiivi andantetta andanteitta
instruktiivi andantein
komitatiivi andanteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo andante-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.
  • Aarre Joutsenvirta ja Jari Perkiömäki: Tempo Musiikinteoria 1. 2007–2008. Sibelius Akatemia. Viitattu 8.1.2017.

Italia

muokkaa

Adverbi

muokkaa

andante

  1. (musiikki) passante käyden

Etymologia

muokkaa

partisiipin preesens verbistä andare ’käyden’

andante

  1. (taivutusmuoto) partisiipin preesens verbistä andare

Viitteet

muokkaa