Katso myös: anémia
Wikipedia
Katso artikkeli Anemia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

anemia (12)

  1. (lääketiede) veritauti, jossa punasolujen sisältämän hemoglobiinin tai itse punasolujen määrä on normaalia pienempi ja tämän seurauksena veren hapenkuljetuskyky on alentunut; vähäverisyys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑneˌmiɑ/
  • tavutus: a‧ne‧mi‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anemia anemiat
genetiivi anemian anemioiden
anemioitten
(anemiain)
partitiivi anemiaa anemioita
akkusatiivi anemia;
anemian
anemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi anemiassa anemioissa
elatiivi anemiasta anemioista
illatiivi anemiaan anemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anemialla anemioilla
ablatiivi anemialta anemioilta
allatiivi anemialle anemioille
muut sijamuodot
essiivi anemiana anemioina
translatiivi anemiaksi anemioiksi
abessiivi anemiatta anemioitta
instruktiivi anemioin
komitatiivi anemioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo anemia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

raudanpuuteanemia

Aiheesta muualla muokkaa

  • anemia Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

anemia f.

  1. anemia

Aiheesta muualla muokkaa

  • anemia Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Esperanto muokkaa

Adjektiivi muokkaa

anemia

  1. aneeminen

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

anemia f.

  1. anemia

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

anemia f.

  1. anemia