Katso myös: anémia
Wikipedia
Katso artikkeli Anemia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

anemia (12)

  1. (lääketiede) veritauti, jossa punasolujen sisältämän hemoglobiinin tai itse punasolujen määrä on normaalia pienempi ja tämän seurauksena veren hapenkuljetuskyky on alentunut; vähäverisyys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑneˌmiɑ/
  • tavutus: a‧ne‧mi‧a

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anemia anemiat
genetiivi anemian anemioiden
anemioitten
(anemiain)
partitiivi anemiaa anemioita
akkusatiivi anemia;
anemian
anemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi anemiassa anemioissa
elatiivi anemiasta anemioista
illatiivi anemiaan anemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anemialla anemioilla
ablatiivi anemialta anemioilta
allatiivi anemialle anemioille
muut sijamuodot
essiivi anemiana anemioina
translatiivi anemiaksi anemioiksi
abessiivi anemiatta anemioitta
instruktiivi anemioin
komitatiivi anemioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo anemia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

raudanpuuteanemia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • anemia Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

anemia f.

  1. anemia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • anemia Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Esperanto

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

anemia

  1. aneeminen

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

anemia f.

  1. anemia

Portugali

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

anemia f.

  1. anemia