animoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaanimoiminen (38)
- teonnimi verbistä animoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | animoiminen | animoimiset |
| genetiivi | animoimisen | animoimisten animoimisien |
| partitiivi | animoimista | animoimisia |
| akkusatiivi | animoiminen; animoimisen |
animoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | animoimisessa | animoimisissa |
| elatiivi | animoimisesta | animoimisista |
| illatiivi | animoimiseen | animoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | animoimisella | animoimisilla |
| ablatiivi | animoimiselta | animoimisilta |
| allatiivi | animoimiselle | animoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | animoimisena (animoimisna) |
animoimisina |
| translatiivi | animoimiseksi | animoimisiksi |
| abessiivi | animoimisetta | animoimisitta |
| instruktiivi | – | animoimisin |
| komitatiivi | – | animoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | animoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
animoimis- | |