Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ankeus (40)[1]

  1. se, että on ankeaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑŋkeus/ tai /ˈɑŋkeu̯s/
  • tavutus: an‧ke‧us / an‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ankeus ankeudet
genetiivi ankeuden ankeuksien
partitiivi ankeutta ankeuksia
akkusatiivi ankeus;
ankeuden
ankeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ankeudessa ankeuksissa
elatiivi ankeudesta ankeuksista
illatiivi ankeuteen ankeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ankeudella ankeuksilla
ablatiivi ankeudelta ankeuksilta
allatiivi ankeudelle ankeuksille
muut sijamuodot
essiivi ankeutena ankeuksina
translatiivi ankeudeksi ankeuksiksi
abessiivi ankeudetta ankeuksitta
instruktiivi ankeuksin
komitatiivi ankeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ankeude-
vahva vartalo ankeute-
konsonantti-
vartalo
ankeut-

Etymologia muokkaa

sanan ankea vartalosta anke- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ankeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40