Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ansari (6)[1]

  1. (vanhentunut) kasvihuone

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑnsɑri/
  • tavutus: an‧sa‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ansari ansarit
genetiivi ansarin ansarien
ansareiden
ansareitten
partitiivi ansaria ansareita
ansareja
akkusatiivi ansari;
ansarin
ansarit
sisäpaikallissijat
inessiivi ansarissa ansareissa
elatiivi ansarista ansareista
illatiivi ansariin ansareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ansarilla ansareilla
ablatiivi ansarilta ansareilta
allatiivi ansarille ansareille
muut sijamuodot
essiivi ansarina ansareina
translatiivi ansariksi ansareiksi
abessiivi ansaritta ansareitta
instruktiivi ansarein
komitatiivi ansareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ansari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi (orangeri) < ranska (orangerie)[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ansarijauhiainen, ansarikukka, ansaripetopunkki

Aiheesta muualla muokkaa

  • ansari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.