ansiottomuus

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ansiottomuus (40)

  1. se, että on ansioton

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑnsiˌot̪ːomuːs/
  • tavutus: an‧si‧ot‧to‧muus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ansiottomuus ansiottomuudet
genetiivi ansiottomuuden ansiottomuuksien
partitiivi ansiottomuutta ansiottomuuksia
akkusatiivi ansiottomuus;
ansiottomuuden
ansiottomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ansiottomuudessa ansiottomuuksissa
elatiivi ansiottomuudesta ansiottomuuksista
illatiivi ansiottomuuteen ansiottomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ansiottomuudella ansiottomuuksilla
ablatiivi ansiottomuudelta ansiottomuuksilta
allatiivi ansiottomuudelle ansiottomuuksille
muut sijamuodot
essiivi ansiottomuutena ansiottomuuksina
translatiivi ansiottomuudeksi ansiottomuuksiksi
abessiivi ansiottomuudetta ansiottomuuksitta
instruktiivi ansiottomuuksin
komitatiivi ansiottomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ansiottomuude-
vahva vartalo ansiottomuute-
konsonantti-
vartalo
ansiottomuut-

EtymologiaMuokkaa

sanan ansioton vartalosta ansiottom- ja suffiksista -uus

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa