anteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaanteleminen (38)
- teonnimi verbistä annella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | anteleminen | antelemiset |
| genetiivi | antelemisen | antelemisten antelemisien |
| partitiivi | antelemista | antelemisia |
| akkusatiivi | anteleminen; antelemisen |
antelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | antelemisessa | antelemisissa |
| elatiivi | antelemisesta | antelemisista |
| illatiivi | antelemiseen | antelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | antelemisella | antelemisilla |
| ablatiivi | antelemiselta | antelemisilta |
| allatiivi | antelemiselle | antelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | antelemisena (antelemisna) |
antelemisina |
| translatiivi | antelemiseksi | antelemisiksi |
| abessiivi | antelemisetta | antelemisitta |
| instruktiivi | – | antelemisin |
| komitatiivi | – | antelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | antelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
antelemis- | |