antoisuus

Suomi

Substantiivi

antoisuus (40)

se, että on antoisa

Ääntäminen

IPA: /ˈɑnt̪oi̯suːs/
tavutus: an‧toi‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	antoisuus	antoisuudet
genetiivi	antoisuuden	antoisuuksien
partitiivi	antoisuutta	antoisuuksia
akkusatiivi	antoisuus; antoisuuden	antoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	antoisuudessa	antoisuuksissa
elatiivi	antoisuudesta	antoisuuksista
illatiivi	antoisuuteen	antoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	antoisuudella	antoisuuksilla
ablatiivi	antoisuudelta	antoisuuksilta
allatiivi	antoisuudelle	antoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	antoisuutena	antoisuuksina
translatiivi	antoisuudeksi	antoisuuksiksi
abessiivi	antoisuudetta	antoisuuksitta
instruktiivi	–	antoisuuksin
komitatiivi	–	antoisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	antoisuude-
vahva vartalo	antoisuute-
konsonantti- vartalo	antoisuut-

Etymologia

sanan antoisa vartalosta antois- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on antoisa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

antoisuus Kielitoimiston sanakirjassa
antoisuus Tieteen termipankissa