Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

antoisuus (40)

  1. se, että on antoisa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑnt̪oi̯suːs/
  • tavutus: an‧toi‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi antoisuus antoisuudet
genetiivi antoisuuden antoisuuksien
partitiivi antoisuutta antoisuuksia
akkusatiivi antoisuus;
antoisuuden
antoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi antoisuudessa antoisuuksissa
elatiivi antoisuudesta antoisuuksista
illatiivi antoisuuteen antoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi antoisuudella antoisuuksilla
ablatiivi antoisuudelta antoisuuksilta
allatiivi antoisuudelle antoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi antoisuutena antoisuuksina
translatiivi antoisuudeksi antoisuuksiksi
abessiivi antoisuudetta antoisuuksitta
instruktiivi antoisuuksin
komitatiivi antoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo antoisuude-
vahva vartalo antoisuute-
konsonantti-
vartalo
antoisuut-

Etymologia muokkaa

sanan antoisa vartalosta antois- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa