Substantiivi

muokkaa

antropologi (5)[1]

  1. antropologian tutkija

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑnt̪ropoˌlogi/
  • tavutus: ant‧ro‧po‧lo‧gi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi antropologi antropologit
genetiivi antropologin antropologien
(antropologein)
partitiivi antropologia antropologeja
akkusatiivi antropologi;
antropologin
antropologit
sisäpaikallissijat
inessiivi antropologissa antropologeissa
elatiivi antropologista antropologeista
illatiivi antropologiin antropologeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi antropologilla antropologeilla
ablatiivi antropologilta antropologeilta
allatiivi antropologille antropologeille
muut sijamuodot
essiivi antropologina antropologeina
translatiivi antropologiksi antropologeiksi
abessiivi antropologitta antropologeitta
instruktiivi antropologein
komitatiivi antropologeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo antropologi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

antropologi yl. (yks. määr. antropologin [luo], ei monikkoa)

  1. antropologia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • antropologi Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5