Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

apinointi (5-J)[1]

  1. (alatyyliä, loukkaava) se, että apinoi; jäljittely, matkiminen
    Lopeta toi tyhmä apinointi!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑpiˌnoi̯nt̪i/
  • tavutus: a‧pi‧noin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apinointi apinoinnit
genetiivi apinoinnin apinointien
(apinointein)
partitiivi apinointia apinointeja
akkusatiivi apinointi;
apinoinnin
apinoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi apinoinnissa apinoinneissa
elatiivi apinoinnista apinoinneista
illatiivi apinointiin apinointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi apinoinnilla apinoinneilla
ablatiivi apinoinnilta apinoinneilta
allatiivi apinoinnille apinoinneille
muut sijamuodot
essiivi apinointina apinointeina
translatiivi apinoinniksi apinoinneiksi
abessiivi apinoinnitta apinoinneitta
instruktiivi apinoinnein
komitatiivi apinointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo apinoinni-
vahva vartalo apinointi-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J