appela
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- apen koti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑpːelɑ/
- tavutus: ap‧pe‧la
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | appela | appelat |
| genetiivi | appelan | appeloiden appeloitten (appelain) |
| partitiivi | appelaa | appeloita |
| akkusatiivi | appela; appelan |
appelat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | appelassa | appeloissa |
| elatiivi | appelasta | appeloista |
| illatiivi | appelaan | appeloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | appelalla | appeloilla |
| ablatiivi | appelalta | appeloilta |
| allatiivi | appelalle | appeloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | appelana | appeloina |
| translatiivi | appelaksi | appeloiksi |
| abessiivi | appelatta | appeloitta |
| instruktiivi | – | appeloin |
| komitatiivi | – | appeloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | appela- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- appela Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12