apteekkari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaapteekkari (6)
- henkilö, jolla on vaadittava tutkinto ja oikeus (apteekkioikeus) pitää apteekkia; historiallisesti apteekin omistaja ja lääkkeiden valmistaja; sana on jäänyt vanhanaikaiseksi ja pudonnut nykyhetken käytöstä, koska apteekkiala on muuttunut ja nykyään apteekeissa työskentelevät proviisorit ja farmaseutit
- 1800-luvulla apteekkarit valmistivat itse lääkeseokset.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑpt̪eːkˌkɑri/
- tavutus: ap‧teek‧ka‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | apteekkari | apteekkarit |
| genetiivi | apteekkarin | apteekkarien apteekkareiden apteekkareitten |
| partitiivi | apteekkaria | apteekkareita apteekkareja |
| akkusatiivi | apteekkari; apteekkarin |
apteekkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | apteekkarissa | apteekkareissa |
| elatiivi | apteekkarista | apteekkareista |
| illatiivi | apteekkariin | apteekkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | apteekkarilla | apteekkareilla |
| ablatiivi | apteekkarilta | apteekkareilta |
| allatiivi | apteekkarille | apteekkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | apteekkarina | apteekkareina |
| translatiivi | apteekkariksi | apteekkareiksi |
| abessiivi | apteekkaritta | apteekkareitta |
| instruktiivi | – | apteekkarein |
| komitatiivi | – | apteekkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | apteekkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, jolla on tutkinto ja oikeus pitää apteekkia
|
Aiheesta muualla
muokkaa- apteekkari Kielitoimiston sanakirjassa