Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

apteekkari (6)

  1. henkilö, jolla on vaadittava tutkinto ja oikeus (apteekkioikeus) pitää apteekkia; historiallisesti apteekin omistaja ja lääkkeiden valmistaja; sana on jäänyt vanhanaikaiseksi ja pudonnut nykyhetken käytöstä, koska apteekkiala on muuttunut ja nykyään apteekeissa työskentelevät proviisorit ja farmaseutit
    1800-luvulla apteekkarit valmistivat itse lääkeseokset.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑpt̪eːkˌkɑri/
  • tavutus: ap‧teek‧ka‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apteekkari apteekkarit
genetiivi apteekkarin apteekkarien
apteekkareiden
apteekkareitten
partitiivi apteekkaria apteekkareita
apteekkareja
akkusatiivi apteekkari;
apteekkarin
apteekkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi apteekkarissa apteekkareissa
elatiivi apteekkarista apteekkareista
illatiivi apteekkariin apteekkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi apteekkarilla apteekkareilla
ablatiivi apteekkarilta apteekkareilta
allatiivi apteekkarille apteekkareille
muut sijamuodot
essiivi apteekkarina apteekkareina
translatiivi apteekkariksi apteekkareiksi
abessiivi apteekkaritta apteekkareitta
instruktiivi apteekkarein
komitatiivi apteekkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo apteekkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa