Katso myös: Aramea
Wikipedia
Katso artikkeli Aramea Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aramea (12)

  1. aramealaisten puhuma seemiläinen kieli (kielitunnus: arc)
    Alkuaan paimentolaisina kierrelleet aramealaiset olivat levittäytyneet kaikkialle Lähi-itään. Persialaishallinto suosi arameaa, ja 500-luvulla eKr. arameaa puhuttiin sekä Lähi-idässä että Egyptissä. Aramea oli ylikansallinen kulttuurikieli, aikansa englanti. Vasta 800-luvulla jKr. arabia syrjäytti sen Lähi-idässä.[1]

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑrɑˌmeɑ/
  • tavutus: a‧ra‧me‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aramea
genetiivi aramean
partitiivi arameaa
akkusatiivi aramea;
aramean
sisäpaikallissijat
inessiivi arameassa
elatiivi arameasta
illatiivi arameaan
ulkopaikallissijat
adessiivi aramealla
ablatiivi aramealta
allatiivi aramealle
muut sijamuodot
essiivi arameana
translatiivi arameaksi
abessiivi arameatta
instruktiivi
komitatiivi arameoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aramea-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • aramea Kielitoimiston sanakirjassa