Substantiivi

muokkaa

areiolaisuus (40)

  1. kristinuskon suuntaus, jonka mukaan Kristus ei ole samaa olemusta kuin Jumala ja joka tuomittiin kerettiläisyydeksi Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325
    Kristinuskoa vaivasi antiikin aikana opillinen hajanaisuus. Poikkeavia tulkintoja esitettiin aivan keskeisistäkin kysymyksistä. Huomattavain harhaoppisista liikkeistä oli areiolaisuus. 300-luvun alussa Aleksandriassa presbyteerinä toiminut Areios esitti,ettei Jeesus voinut olla samaa luontoa kuin Isä vaan että hän oli pikekemmin ihminen kuin jumala. Areiolaisuus levisi etenkin itäisessä kristikunnassa.[1]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi areiolaisuus
genetiivi areiolaisuuden
partitiivi areiolaisuutta
akkusatiivi areiolaisuus;
areiolaisuuden
sisäpaikallissijat
inessiivi areiolaisuudessa
elatiivi areiolaisuudesta
illatiivi areiolaisuuteen
ulkopaikallissijat
adessiivi areiolaisuudella
ablatiivi areiolaisuudelta
allatiivi areiolaisuudelle
muut sijamuodot
essiivi areiolaisuutena
translatiivi areiolaisuudeksi
abessiivi areiolaisuudetta
instruktiivi
komitatiivi areiolaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo areiolaisuude-
vahva vartalo areiolaisuute-
konsonantti-
vartalo
areiolaisuut-

Etymologia

muokkaa

perustajansa Areioksen mukaan

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Niskanen, Samu. Kristinuskon nousu. Euroopan synty. Keskiajan historia. Edita. Helsinki. 2004. ISBN 951-37-4182-6: s. 18