arenti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (vanhentunut) maanvuokraus; sellainen oikeussuhde, joka syntyy sopimuksella, jossa toinen antaa toiselle määräajaksi tietyillä ehdoilla nautinta- ja käyttöoikeuden maahan, metsästykseen tai muuhun vastaavaan
- Maatila on annettu arennille.
- (vanhentunut) maanvuokra; se korvaus, joka maanvuokrasopimuksen perusteella on suoritettava
- Niityn arennille ottaja suorittaa vuotuista arentia maan omistajalle.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrent̪i/
- tavutus: a‧ren‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arenti | arennit |
| genetiivi | arennin | arentien (arentein) |
| partitiivi | arentia | arenteja |
| akkusatiivi | arenti; arennin |
arennit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arennissa | arenneissa |
| elatiivi | arennista | arenneista |
| illatiivi | arentiin | arenteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arennilla | arenneilla |
| ablatiivi | arennilta | arenneilta |
| allatiivi | arennille | arenneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arentina | arenteina |
| translatiivi | arenniksi | arenneiksi |
| abessiivi | arennitta | arenneitta |
| instruktiivi | – | arennein |
| komitatiivi | – | arenteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | arenni- | |
| vahva vartalo | arenti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- ruotsin arrende < myöhäislatinan arrenda < latinan ad, varten ja reddere, antaa sadosta
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: arentinen, kallisarentinen
- substantiivit: arendaattori, arentilainen
Yhdyssanat
muokkaa- arentiaika, arentiehto, arentijyvät, arentikirja, arentimaa, arentimaksu, arentimies, arentimäärä, arentioikeus, arentipalsta, arentisopimus, arentisumma, arentitila, arentitulo
Aiheesta muualla
muokkaa- arenti Kielitoimiston sanakirjassa