arkeologi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ammattinaan arkeologiaa harjoittava henkilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrkeoˌlogi/ (usein myös /ˈɑrkːeoˌlogi/)
- tavutus: ar‧ke‧o‧lo‧gi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arkeologi | arkeologit |
genetiivi | arkeologin | arkeologien (arkeologein) |
partitiivi | arkeologia | arkeologeja |
akkusatiivi | arkeologi; arkeologin |
arkeologit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arkeologissa | arkeologeissa |
elatiivi | arkeologista | arkeologeista |
illatiivi | arkeologiin | arkeologeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arkeologilla | arkeologeilla |
ablatiivi | arkeologilta | arkeologeilta |
allatiivi | arkeologille | arkeologeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arkeologina | arkeologeina |
translatiivi | arkeologiksi | arkeologeiksi |
abessiivi | arkeologitta | arkeologeitta |
instruktiivi | – | arkeologein |
komitatiivi | – | arkeologeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | arkeologi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. ammattinaan arkeologiaa harjoittava henkilö
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- arkeologi Kielitoimiston sanakirjassa
Norja
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarkeologi
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarkeologi yl. (yks. määr. arkeologin[luo], ei monikkoa)
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5