arkisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarkisuus (40)
- se, että on arkinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrkisuːs/
- tavutus: ar‧ki‧suus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arkisuus | arkisuudet |
genetiivi | arkisuuden | arkisuuksien |
partitiivi | arkisuutta | arkisuuksia |
akkusatiivi | arkisuus; arkisuuden |
arkisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arkisuudessa | arkisuuksissa |
elatiivi | arkisuudesta | arkisuuksista |
illatiivi | arkisuuteen | arkisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arkisuudella | arkisuuksilla |
ablatiivi | arkisuudelta | arkisuuksilta |
allatiivi | arkisuudelle | arkisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arkisuutena | arkisuuksina |
translatiivi | arkisuudeksi | arkisuuksiksi |
abessiivi | arkisuudetta | arkisuuksitta |
instruktiivi | – | arkisuuksin |
komitatiivi | – | arkisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | arkisuude- | |
vahva vartalo | arkisuute- | |
konsonantti- vartalo |
arkisuut- |
Etymologia
muokkaasanan arkinen vartalosta arkis- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on arkinen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- arkisuus Kielitoimiston sanakirjassa