arpeutuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaarpeutuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä arpeutua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arpeutuva | arpeutuvat |
| genetiivi | arpeutuvan | arpeutuvien (arpeutuvain) |
| partitiivi | arpeutuvaa | arpeutuvia |
| akkusatiivi | arpeutuva; arpeutuvan |
arpeutuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arpeutuvassa | arpeutuvissa |
| elatiivi | arpeutuvasta | arpeutuvista |
| illatiivi | arpeutuvaan | arpeutuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arpeutuvalla | arpeutuvilla |
| ablatiivi | arpeutuvalta | arpeutuvilta |
| allatiivi | arpeutuvalle | arpeutuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arpeutuvana | arpeutuvina |
| translatiivi | arpeutuvaksi | arpeutuviksi |
| abessiivi | arpeutuvatta | arpeutuvitta |
| instruktiivi | – | arpeutuvin |
| komitatiivi | – | arpeutuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |