arsina
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
arsina (12)
- (historia) vanha venäläinen pituusmitta, Venäjän kyynärä, 71,12 cm
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arsina | arsinat |
| genetiivi | arsinan | arsinoiden arsinoitten (arsinain) |
| partitiivi | arsinaa | arsinoita |
| akkusatiivi | arsina; arsinan |
arsinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arsinassa | arsinoissa |
| elatiivi | arsinasta | arsinoista |
| illatiivi | arsinaan | arsinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arsinalla | arsinoilla |
| ablatiivi | arsinalta | arsinoilta |
| allatiivi | arsinalle | arsinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arsinana | arsinoina |
| translatiivi | arsinaksi | arsinoiksi |
| abessiivi | arsinatta | arsinoitta |
| instruktiivi | – | arsinoin |
| komitatiivi | – | arsinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arsina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
venäjän sanasta аршин (aršín) ’арши́н’ < turkin sanasta arşın < persiasta[1]
Käännökset muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.