artikuloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaartikuloiminen (38)
- teonnimi verbistä artikuloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | artikuloiminen | artikuloimiset |
genetiivi | artikuloimisen | artikuloimisten artikuloimisien |
partitiivi | artikuloimista | artikuloimisia |
akkusatiivi | artikuloiminen; artikuloimisen |
artikuloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | artikuloimisessa | artikuloimisissa |
elatiivi | artikuloimisesta | artikuloimisista |
illatiivi | artikuloimiseen | artikuloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | artikuloimisella | artikuloimisilla |
ablatiivi | artikuloimiselta | artikuloimisilta |
allatiivi | artikuloimiselle | artikuloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | artikuloimisena (artikuloimisna) |
artikuloimisina |
translatiivi | artikuloimiseksi | artikuloimisiksi |
abessiivi | artikuloimisetta | artikuloimisitta |
instruktiivi | – | artikuloimisin |
komitatiivi | – | artikuloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | artikuloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
artikuloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi artikuloida + johdin -minen