arvaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaarvaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä arvata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvaava | arvaavat |
| genetiivi | arvaavan | arvaavien (arvaavain) |
| partitiivi | arvaavaa | arvaavia |
| akkusatiivi | arvaava; arvaavan | arvaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvaavassa | arvaavissa |
| elatiivi | arvaavasta | arvaavista |
| illatiivi | arvaavaan | arvaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvaavalla | arvaavilla |
| ablatiivi | arvaavalta | arvaavilta |
| allatiivi | arvaavalle | arvaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvaavana | arvaavina |
| translatiivi | arvaavaksi | arvaaviksi |
| abessiivi | arvaavatta | arvaavitta |
| instruktiivi | – | arvaavin |
| komitatiivi | – | arvaavine |