arvaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarvaileminen (38)
- teonnimi verbistä arvailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arvaileminen | arvailemiset |
| genetiivi | arvailemisen | arvailemisten arvailemisien |
| partitiivi | arvailemista | arvailemisia |
| akkusatiivi | arvaileminen; arvailemisen |
arvailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvailemisessa | arvailemisissa |
| elatiivi | arvailemisesta | arvailemisista |
| illatiivi | arvailemiseen | arvailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvailemisella | arvailemisilla |
| ablatiivi | arvailemiselta | arvailemisilta |
| allatiivi | arvailemiselle | arvailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvailemisena (arvailemisna) |
arvailemisina |
| translatiivi | arvailemiseksi | arvailemisiksi |
| abessiivi | arvailemisetta | arvailemisitta |
| instruktiivi | – | arvailemisin |
| komitatiivi | – | arvailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arvailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
arvailemis- | |