arveleva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
arveleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä arvella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arveleva | arvelevat |
| genetiivi | arvelevan | arvelevien (arvelevain) |
| partitiivi | arvelevaa | arvelevia |
| akkusatiivi | arveleva; arvelevan | arvelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvelevassa | arvelevissa |
| elatiivi | arvelevasta | arvelevista |
| illatiivi | arvelevaan | arveleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvelevalla | arvelevilla |
| ablatiivi | arvelevalta | arvelevilta |
| allatiivi | arvelevalle | arveleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arvelevana | arvelevina |
| translatiivi | arvelevaksi | arveleviksi |
| abessiivi | arvelevatta | arvelevitta |
| instruktiivi | – | arvelevin |
| komitatiivi | – | arvelevine |
Aiheesta muualla muokkaa
- arveleva Kielitoimiston sanakirjassa